Sokeana sumussa..

Suomen alkutalvi on aina yhtä synkkä, se on ahdistavaa ja masentavaa. Kävelet aamulla kouluun, on pimeää ja kylmää, kävelet iltapäivällä kotiin ja pimeys ehtii yllättää ennen kotiovea. Pimeys lyhentää päivää, mutta tuskastuttavalla tavalla pidentää.

 Koulu on lähtenyt käyntiin, vaihtelevin arvosanoin. Jos joku kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan ja siitä kuinka aikoo panostaa nämä vuodet koulunkäyntiin, tunnen oloni ulkopuoliseksi. Haaveita tulevaisuutta ajatellen on, mutta todellisuudessa pääni lyö tyhjää.

Inspiraatiota ei juurikaan kirjoittamista kohden ole. Ennen oli helppo kirjoittaa postauksia, koska inspiraatiota oli, mutta kaikki tämä synkkyys ja koulu vie suuren osan jaksamisestani. Kirjoitan mielelläni erilaisia toivepostauksia, joten laitttakaahan ideoita tulemaan!

Love,

Sofia.